Olin yksi 150 miljoonasta siittiöstä, jotka kehittyivät 24.6.1985

Wikipedian mukaan kehittyminen kestää 75 vuorokautta. Pitää tunnustaa, että itse en muista tuosta ajasta juurikaan mitään.
 
Toisin kuin yleensä luullaan, me siittiöt emme ole aivottomia ameeboja. Emme tietenkään pysty hyvin näkemään mutta kuulo- ja tuntoaisti meille on kehittynyt hyvin.
 
Oli maanantai päivä. Normaalisti isäni olisi mennyt aamulla töihin, mutta tänään on joku juhannusaatto, ja työläisillä on vapaata. Lyhyen elämäni aikana en ollut täysin perillä juhannuksen vieton syistä, ilmeisesti joku alkukantainen miehistymisriitti. Tänään isäni nukkui pitkään. Minä olin herännyt virkeänä jo klo. 8.00. Huoneessa oli radio auki. Yleisradion rinnakkaisohjelmalta alkoivat uutiset. Uutistenlukija Carl-Erik Creutz artikuloi puheensä huolellisesti, jolloin kuuntelu oli helppoa karvaisen nahkan ja alushousujenkin läpi:
 
 Neuvostoliiton uusi presidentti Mihael Gorbatsov aikoo alkaa uudistamaan maataan. Ohjelmaa aletaan kutsutaan glasnostiksi ja perestroikaikaksi.
 
 Britannian kaivosmiehet päättivät lopettaa yli vuoden kestäneen lakkonsa ilman uutta työehtosopimusta. Kaivoslakko oli ollut Britannian historian pisin työtaistelu.
 
 Ainakin 17 ihmistä kuoli, kun Etelä-Afrikan poliisi avasi tulen mielenosoittajajoukkoon vuoden 1960 Sharpevillen verilöylyn 25-vuotispäivänä.
 
 Saab-Valmet ilmoitti lopettavansa Talbot-henkilöautojen valmistuksen Uudessakaupungissa ja keskittyvänsä Saab-autojen valmistukseen.  
 
 Virolaiset Raivo Roosna ja Aleks Lepajõe pidätettiin epäiltyinä kahdesta Helsingissä tehdystä ryöstöstä. Tillanderin kultasepänliike oli ryöstetty 17. huhtikuuta ja Helsingin Osakepankin Käpylän konttori seuraavana päivänä. Ryöstösaaliiksi oli kertynyt koruja ja kultakelloja yli miljoonan markan arvosta sekä vajaat 100 000 markkaa rahaa. Poliisi otti kiinni eräitä muitakin henkilöitä, joita epäiltiin avunannosta ryöstöihin. Roosna ja Lepajõe olivat loikanneet Virosta Suomen kautta Ruotsiin keväällä 1984. 
 
Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan teki Länsi-Saksaan suuntautuneen virallisen vierailun yhteydessä kunniakäynnin sotilashautausmaalle Bitburgissa. Käynti herätti kovaa arvostelua Yhdysvalloissa ja Israelissa, koska hautausmaalle oli haudattu saksalaisia SS-miehiä. Reagan kävi myös Bergen-Belsenin keskitysleirissä.
 
Uutisten jälkeen alkoi uusintana "Näin naapurissa"- ohjelma Minua se ei kiinnostanut, mutta jos jotain kiinnostaa, ohjelman voi kuunnella tästä linkistä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/09/05/nain-naapurissa
 
Viimein isäni heräsi. Kello oli jo 11.30 Aamuseisokki ei tahtonut loppua ollenkaan. Kylläpä tekis mieli pillua. Aina ei jaksais runkatakkaan. Aamupaskan jälkeen isäni suuntasi keittiöön. "Onks mitään ruokaa?", hän huikkasi ovelta. Keittiössä ei ollut ketään. Eikä olohuoneessakaan. Black Pete-patukka sai hoitaa aamiaisen virkaa.
 
Ikkunasta osui silmiin auto. Opel Kadett 1100 vuodelta 1972. Enää 3 vuotta niin viimeinenkin osamaksuerä on maksettu autosta.Laturin merkkivalo oli palanut jo reilun viikon. Uudet hiilet olivat jo ostettuna hanskalokerossa. Kaippa ne on vihdoin tänään vaihdettava, tuumasi isäni. Hiilien vaihto kävi kuin vitun pesu talon saippualla. Kolme tuntia ja Kadetti oli taas iskussa.
 
Tänäänhän on tanssit lavalla. Orkesterina laulu- ja soitinyhtye Juice Leskinen Grand Slam. Sinne on päästävä. Ainoa ongelma on se, että rahat eivät riittäneet pääsylippuun. No, mietitään sitä asiaa paikanpäällä.
 
Isäni päätti soittaa kaverilleen Jaskalle. Tottuneesti hän pyöritteli numerolevystä tutut numerot. Nykyään on kuulemma puhelimia, joissa on numerolevyn tilalla näppäimet. Kaikenlaista turhuutta.
 
Jaska vastasi puhelimeen. -Lähekkö illalla lavalle, sielä esiintyy Juice? -Minen lähe! Vastasi Jaska. -Katselen VHS-kasetilta Dallasta ja sen jälkeen pelaan uutta Winter Games-peliä Commodore 64:lla. -On meinaan mahtava grafiikka. -Siihen ei sun Vic-20 pysty! Vittuili Jaska. Totta oli että isällä oli vain Vic-20. Siinäkään ei ollut edes massamuistia. 
Commodore C-64 oli muistiakin käsittämättömät 64 kilotavua. Mihin ihmeeseen niin paljon muistia ikinä tarvitaan? Lisävarusteena siihen saisi myös kasettiaseman. -Joko oot ostanut VHS-videonauhurin? -Vai meinaakko ostaa Betamaxin? Jatkoi Jaska vittuilua, tietäen hyvin ettei isällä olisi niihin varaa ennenkuin Kadetin osamaksuerät on ensin maksettu. -Kyllä mä heti ostan, kun tiedän kumpaan järjestelmään päädyn, vastasi isä ääni hitusen väristen. 
 
Puhelu Jaskalle laski hieman isän mielialaa. Hän tuli kuitenkin paremmalle mielelle kun kävi saunassa. Sitten ei muuta kuin Carillo-pullo patjan alta mukaan ja Opel Kadett tulille!
 
Parkkipaikka oli jo lähes täynnä autoja. Jokunen moottoripyöräkin oli liikenteessä. Ainakin Honda CB 750 K mallin hän tunnisti. Kunhan voitan lotossa 6 oikein, ensimmäinen ostos on se. Siihen ei ole Jaskallakaan varaa. Hän jätti auton parkkiin ja lähti kävelemään tanssilavan suuntaan. Vielä pitkä huikka Carilloa naamariin niin ettei järjestysmiehet näe. Loppupullo vakosamettisen takin hijaan piiloon. Hän käveli vesilätäköitä väistelle, ettei uudet Retu-kengät likaantuisi.
 
Tanssilavan portilla oli jo jonoa. Linja-autot toivat uusia juhlijoita maakunnasta. Pikkuhiljaa Carillo kihahti päähän. Posket punastuivat. Portilta ei pääsisi salaa sisälle. Oli keksittävä jotain muuta. Tanssilavan aitaan oli kiinnitetty tulevien tanssien mainoksia. Viikon päästä esiintyy Alwari Tuohitorvi. Kahden viikon päästä esiintyy joku Dingo. Tosta bändistä ei ainakaan tule koskaan mitään. Näyttävätkin aivan homoilta. Kaikenlaista, joku väitti nähneensä Tampereella neekerinkin. Kuukauden päästä tulee esiintymään Sonja Lumme. Hänen keikkailmoituksensa edessä käy vilkas keskustelu: -Mitä luulette, voittaako Sonja tänä vuonna euroviisut? -Ei voita, ennemmin helvetti jäätyy, kuin Suomi voittaa euroviisut! -Sitä paitsi "Eläköön Elämä"- kappale on ihan paska. -Euroviisuvoiton jälkeen Suomi ottaa jääkiekon maailmanmestaruuden! Joku lohkaisi. Naurunremakka oli valtaisa. -Niin tai Kekkosen jälkeen valitaan naispresidentti! -Tai Neuvostoliitto vois hajota! Porukka jatkoi nauramistaan.
 
Käveltyään aidan vierusta vastaan tuli pieni metsikkö. Oli aika ottaa pienet neuvoa-antavat. Ryypyn jälkeen tuli pieni yökötys, muttei sentään kallisarvoinen alkoholi tullut takaisin ulos. Annahan ryyppy tai tulee turpaan! kuului äkkiä selän takaa. Ääni kuului siilitukkaiselle tukevalle karjulle. Epäröimättä isä tarjosi pullon hänelle. Karju tempaisi pitkät huikat ja antoi pullon takaisin. -Oletko sinäkin menossa pummilla sisään? -Juu, pakko yrittää kun ei ole rahaa pääsylippuun. Karju kaivoi esiin Nortti-askin ja sanoi: Ei poika ei.. -Sinähän olet käsittänyt asian täysin väärin.. -Ei lavalle ole pakko lippua ostaa.. -Mennäänpäs tuosta aidan yli että heilahtaa! Toisiaan auttaen kaverit pääsivät aidan yli. Perkele että oli terävä piikkilanka, mutta ai, ai, kylläpä tulee marjaa. -Taidettiinpa päästä sisälle ettei järjestysmiehet huomanneet. -Eppäillä tuota soppii. -Soppii soppii.. -Aina eppäillä soppii. -Sanokaa mitä sanotte, mutta piikkilanka se oli.
 
Vihdoin sisällä tanssilavalla. Carilloakin vielä reilusti yli puolipulloa. Juhannustanssit! Tältäköhän Hannu Salamastakin tuntui? Ulkolavan eteen oli pystytetty juhannuskoivut. Lämmittelybändinä oli joku tuntematon Smack-yhtye. En tiedä onko koko bändistä kuultu sen jälkeen. Ainoastaan Run rabbit run-kappaleen aikana yleisöä kertyi jonkinverran lavan eteen.
 
Juicen keikkaa odotellessa oli hyvä käydä kioskilla. -Pieni Marlboro ja tikut, hän sanoi maailmanmiehen elkein. -Markka yhdeksänkymmentäpenniä, vastasi viehkeä myyjätär. -Pidä loput! Sanoi isäni, ja antoi kaksi markkaa. Tosin tupakkaa polttaessaan tarkkanäköinen katsoja huomasi että hän poltti pelkkiä poskisauhuja. Limonadipullokin olisi mieli tehnyt ostaa mutta hän päätti säästää loput kolikot yölliselle lihapiirakalle makkaralla.
 
Vihdoin illan pääesiintyjä tuli lavalle. Hyvää juhannusta juhlakansa, toivotti Pauli Matti Juhani Leskinen.
Yhtye alkoi soitannon. Kappaleen olivat pääsosin tuoreelta Pyromaani palaa rikospaikalle LP-ltä. Mukana myös muutamia kappaleita Tauko II ja Ververs-runoilija LP-ltä.
Viimeisenä Kappaleena orkesteri soitti Maamme-laulun johon myös osa yleisöstä yhtyi. Juice on vähän samallainen liuhuletti kuin minä.
 
 
Nakkikioskin jonossa isä tapasi Pirjon. Jo kaukaa näki että Pirjo oli juhlatuulella. -Saisinko tarjota neidille parit nakit? kysyi isä rehvakkaasti. -5 nakkia ja paljon sinappia! isä sanoi myyjättärelle matkien Jörn Donneria.Nakkien syönnin älkeen isä suuteli Pirjoa intohimoisesti.
-Mennään tuonne rantaan. mulla on taskussa niitä.. -Mutta kun mulla on ne..  -Mennään istumaan sun autoos.
 
 Keskikesästä huolimatta Opel kadetin lasit olivat aktin jälkeen huurussa. Repsikan puoleiseen ikkunaan Pirjo piirsi nauraskellen sydämen kuvan. -Viitsisitkö heittää mut kavereiden kesämökille parin kilsan päähän? Mökkitie oli kuoppainen ja isä pelkäsi Opelin öljypohjan puolesta.
 
 
Olin hetki sitten irtautunut ruumiista! Liittyäkseni vain toiseen ruumiiseen. Olin siirtynyt isästäni äitiini. Tältä se yhdyntä siis tuntui! Olin vaan kuullut  isäni huohotusta ja lopuksi hän oli sylkäissyt minut virtsaputkestaan ulos. Nyt sitten vaan pitäisi löytää munasolu. Helpommin sanottu kuin tehty. Olin kuvitellut mielessäni vaginan hieman erilaiseksi. Aloin katselemaan ympärilleni. Nyt olin karhealla pinnalla valkoisten kivipaasien ympäröimässä huoneessa. Päätös oli helppo, ei ollut kuin yksi suunta mihin pääsi etenemään. Lähdin siimahäntä viuhuen pitkin loivaa alamäkeä. Noin senttimetrin jälkeen pysähdyin kuin naulittuna. -Vittu, nielurisat!, parahdin. Tajusin heti että olin joutunut oraaliseksin uhriksi. Äiti, miten saatoit? Suuseksihän on melkein sama kuin abortti! Muuta en ehtinyt ajatella kun punainen hyökyaalto vei minut vatsalaukun pimeyteen.
 
Kun selvisin alkujärkytyksestä tajusin mitä oli tapahtunut. Isä oli laskenut lastinsa äitini suuhun, ja punaviinilasillinen oli huuhtonut minut vatsalaukkuun. Tilanne oli lohduton. Munasarja olisi heti vatsalaukun ulkopuolella, mutta milläpä sinne pääsisi?  Niin lähellä mutta niin kaukana. Mieleni valtasi alakuloisuus. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Taas uusi punainen hyöhyaalto tuli päälleni. Vaivoin jaksoin nousta takaisin pinnalle. Vatsalaukku alkoi olla täynnä. Vielä pari lasillista punaviiniä ja olen ruokatorven alareunassa. Äidilläni on selvästi vaikeuksia elämänhallinnassaan ja on ehkä alkoholin suurkuluttaja.
 
En nähnyt mitään ulospääsytietä tilanteesta. Masennuin. Ainoa hyvä asia jonka keksin oli se, ettei kysymyksessä sentään ollut anaaliyhdyntä. -Saatana, jos tänne sitten pitää kuolla niin riipaistaan edes kunnon kännit! Tuumasin ääneen. Otin ensimmäisen huikan. Viini itsessään oli varmasti laadukasta, mutta vatsahapot antoivat vittumaisen sivumaun. Parin huikan jälkeen elämä ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Hyvää juhannusta vaan kaikille! -Saispa vielä tehtyä kokon.
 
Olin jossain vaiheessa sammunut. Ensi känni oli tuntunut mahtavalta.Mutta heräsin ankeaan krapulaan. Teki mieli oksentaa. Oloa ei yhtään parantanut se että ruokatorvesta alkoi tippua lenkkimakkaran pätkiä. Ahaa.. Äiti syö himan iltapalaa. Se ei sittenkään tainnut olla kovin hyvä idea. Kuulin äidin alkavan kakomaan. Vatsalaukkuun tuli aivan samanlainen tunne kuin aiemmin illalla isän kivespusseihin. Taas sitä mennään! Yritin ottaa kiinni ruokatorven nystyröistä mutta viini, lenkkimakkaranpalat ja vatsahapot irrottivat otteeni. Valkoiset hampaat oli viimeinen muistikuva minkä näin äidistäni. Tunsin leijuvani tyytyväisenä lämpöisessä aallokossa. Olinkohan päässyt taivaaseen?
 
 
 
-Mitä vittua sä Pirjo oikein teit!? Huusi Ulla-Maija naama punaisena ex-äidilleni. -Saatana ymmärrän kyllä jos ihminen oksentaa, mutta kai sitä vois sen verta katsoo ettei oksennä kylpytynnyriin. -Voi vittu, keräät ainakin noi lenkkimakkaranpätkät hetipaikalla tosta pinnalta! -Sori, tota joo, anteeks tosi paljon. Sopersi ex-äitini häpeissään. -Mä kyllä siivoan jälkeni.
 
 
Saunassa Ulla-Maija joi kylmän lonkeron. Kuudennen sille illalle. Hyvien löylyjen jälkeen hän oli unohtanut koko Pirjon oksennus episodin. Nyt lämpimään kylpypaljuun lillumaan. Aijai, on tämä elämää! Juhannuksen yötön yö, eikä kiire minnekään.
 
 
Olin kuin uudesti syntynyt! Lämmin paljuvesi oli huuhdellut punaviinistä ja vatsahapoista sekaisin olleen pääni. Krapula oli tipotiessään! Ulla-Maijan astuessa alasti paljuun vedenpinta nousi uhkaavasti, mutta pysyi silti laitojen sisäpuolella. Kylläpä on muodot kohdallaan, ajattelin kun katsoin Ulla-Maijaa. Järkeni leikkasi kuin partaveitsi: Tuosta naisesta otan uuden äidin itselleni! Uiminen paljuvedessä oli paljon helpompaa kuin sameassa vatsalaukussa. Muutamalla siiman heilautuksella olin Ulla-Maijan genitaalialueiden lähettyvillä. Melkoinen rämemajava, ei ole tainnut ikinä kuulla sheivaamisesta, ajattelin mielessäni. 
 
Aristellen pujottelin teräksenkovan karvoituksen välistä vaginan suuaukolle. -Kukas sinä olet? Kysyttiin yllättäen. -No, siittiöhän minä, oletko sinä munasarja? Ehei...munasarja on kaukana täältä. Minä olen klitoris. -Ok, näkyy olevan kaksi tietä, kumpaako pitäisi seurata? -No sehän on täysin oma asiasi.. -Jos lähdet vasemmalle siellä on vain virtsarakko, varmaan kusiset paikat nääs, heh heh. -Mutta jos lähdet oikealle, voit painua vittuun täältä. -Mistä sä nyt suutuit? kysyin hämilläni.  -Eikö sulla ole yhtään huumorintajua dorka, vastasi klitoris vittuillen.
 
Hieman hämilläni klitoriksen näsäviisaudesta lähdin kulkemaan oikealle. Isojen häpyhyylin välistä pienten häpyhuulien eteen. Lievää väkivaltaa käyttäen sain pienet häpyhuulet rakosilleen. Tuskinpa tässä mistään raiskauksesta voidaan puhua, ajattelin. Livahdin nopeasti sisään ja täällä sitä vihdoin ollaan. Sieraimiini tunkeutui joku eltaantunut haju. -Mikä vittu täällä vaginassa oikein haiseen? tuumin itsekseni. Mutta, eteenpäin kuin mummo lumessa! Tämä vanha vitsi sain suupieleni ylöspäin.
 
Pari minuuttia kuljettuani koen jo toisen järkytyksen tälle päivälle. Jos nielurisat oli 0-10 asteikolla luokka 8, niin nyt tuli vastaan numero 10. Immenkalvo!! Voi vittu, eikö koskaan mikään voi mennä putkeen?! 
 
Asetun aloilleni ja mietin asiaa. Immenkalvo sinänsä ei ole paha este etenemiselle. Kalvon ylälaidassa on reikä mistä mahtuu vallan mainiosti livahtamaan. Mutta mutta.. Pikkusen vajaa 2000 vuotta sitten oli ennakkotapaus neitseellisestä syntymästä. Asiasta taidetaan puhua vieläkin. Jo toisen kerran tänään iski syvä masennus. Mietin jo että käännynkö takaisin. Jos taas on seurauksena ristiinnaulitseminen, niin onko tämä kaikki sen arvoista? Jos esimerkiksi vuonna 4000 jKr yhä puhutaan neitsyt Ulla-Maijasta ja pojastaan Mikosta?
 
Rohkea rotan syö. Sisään vaan vaikkei seisokkaan. Meni syteen tai saveen. Kerran täällä vain eletään. Yrittänyttä ei laiteta. Keksittekö muita latteuksia? Sinne jäi taakse immenkalvo. Saas nährä mitä seuraa.
 
Immenkalvolta munasolun luokse oli vain pari siiman heilautusta. Kohtaaminen Munasolun kanssa meni lyhyesti näin:
 
-Terve
-Terve
-Tota, sää sitten oot Munasolu?
-jaa, mitä sitte?
-Niin joo, mää olen toi siittiö.
-Ja?
-Alkasikko oleen mun kaa?
-Vittu, sähän haiset viinalle!
-Ei se oikeesti viinaa ole, vaan punaviiniä..
-No niin varmaan!
-Eikun ihan oikeesti. Olin ex-äitinini vatsalaukussa..
-Ei saatana, älä viitti tollasta paskaa!
-Ei sitte. Mutta voitaisko olla pikaisessa sukupuoliyhdynnässä?
-Onks sulla taskussa se?
-Tota, ei.
-No, ei mullakaan ole niitä.
 
 
 
EPILOGI:
 Koska olen hieman malttamaton luonne synnyin etuajassa helmikuun 15 päivä noin kello 13,30 Herran vuonna 1986. Maaliskuun 10 päivä sain kasteessa nimekseni Mikko Juhani. Vaikka yksinhuoltajuus on yhä arka paikka äidilleni Ulla-Maijalle, hän  on maailman paras äiti.
Ex-äitini Pirjo sairastui 1990-luvun alussa maksakirroosiin. Helluntaiseurakunnan katkaisuhoidossa hän tuli uskoon. Nykyään hän tekee evankeliointityötä ovelta ovelle.
 Biologinen isäni ajoi kolarin Opel Kadetillaan kesäkuussa 1988. Verikokeen tulos näytti 4,3 promillea. Hän vapautui Turun lääninvankilasta hyvän käytöksen vuoksi 1995. Vankilassa isäni löysi oikean seksuaalsen identiteettinsä ja seurustelee mukavan Touko nimisen körilään kanssa. Vakavassa harkinnassa on adoptiolapsen hankkiminen bulvaanin välityksellä. Itse olen saamassa amk puusepän opinnot loppuun ensi keväänä. Saattaa olla että kuulette minusta vielä.
 
T.Mikko