sunnuntai, 23. huhtikuu 2017

Avaruuspölyä

Joskus ajattelin kuinka me olemme syntyneet? Miljardeja vuosia sitten punainen kääpiö päätti räjähtää ja siitä syntyi universumi.. ja satu… Seitsemän kääpiötä kyttäs yhtä nyhtökaura Lumikkia.

Sitten joku keksi, että otetaan miehestä mittaa……. ja ajasta. Ekr ja Jkr, aivan älytöntä…. Aurinko nousee ja aurinko laskee. Paitsi, että ei nouse, eikä laske, maapallo pyörii.. vitun homot… kreikkalaiset…

Kivikaudella joku vitun Einstein keksi, että ruvetaan tosta kivestä tulella erottamaan rautaa, Neanderthal ? Ei se oli paljon myöhemmin.

Siitä raudasta tuli ihmiskunnan vihollinen numero 1.

Todiste 1. Viikingit ja muut savolaiset tekivät raudasta palloja, millä murskasivat vihollisten ja naapureiden päät.

Todiste 2.

Ihmiset alkoivat valmistaa junia

Todiste 3. Syntyi rautakansleri ja lossit valtasivat Suomen. Nuo järvien jättiläiset ja planktonin tuhoajat.

Lossien jäänteitä löytyy vieläkin itä-suomesta. Viiden miljoonan vuoden päästä löydetään öljykenttä Saimaalta. 10W-30 moniasteöljylähde.

 

Jos joskus Marsiin mennään koneella, niin ei varmaan kannata ottaa maitotuotteita mukaan… Taffel chips ja Pop Corn pitävät aluksen hiilidioksiditasapainon oikealla tolalla… mutta hajukin on kauhea.. 2 vuotta.

Jouluakin pitäisi viettää. Mistä kuusi? Kapteeni McCullogh meni käymään vessassa. Virtsa leijui painottamassa tilassa. Siinä se pukki oli tiloissa, punanuttu ja vaalea parta. Kaikki sen ymmärsi, ettei se ollut oikea PUKKI. Oikea pukki vielä kiersi maata ja eikä olisi tänne ehtinyt.

Siinä se meni pari vuotta. Ei enää muistettu mihin oltiin menossa.  Bingoa ja -räsypokkaa pelattiin. Häviäjä joutui käymään ulkona… Meitä oli lähdössä 4 hlö. Vuoden päästä meitä oli 6 ja sitten  yks omituinen höpöttäjä. Suippokorva. Sanottiin sitä koiraksi …

Terveiset täältä Marssista. Täällä kuuluu Radio Nostalgia

 

perjantai, 31. maaliskuu 2017

Vaihto-oppilaana

join kahvia kauniin naisen seurassa, Boston-kakun kera. Hän oli kutsunut minut kahville, koska olimme jo ikään kuin tuttuja. Olin vaihto-oppilaana Amerikassa, tuossa ihmeiden maassa. Olimme naapureita, ja jo vaihtaneet pari sanaa aidan yli. Hän kertoi miehensä olevan paljon matkoilla. Halusi seuraa, ja siitä syystä hän myös kutsui minut kahville.

Aurinko paistoi ja lämpö oli jälleen todella paahtava, yli 30 C. Hän oli laittanut kahvit puutarhaan, mikä minusta oli jo viehättävää. Boston-kakku oli todella kuohkea ja kahvi maittavaa, olikohan Monteriva Javaa?

Keskustelumme rönsyili sinne tänne, kunnes huomasimme, ettemme olleet esitelleet toisiamme. Hän sanoi: ”Minä olen Marina”, ja minä olen ”Tauno Palo, Suomesta” valehtelin .

Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi, mutta erittäin viehättävä, tummatukkainen nuori venäläinen neito. Eikä tuntenut Tauno Paloa...”Heippa vaan kaikille”…

Annoin poskipusun ja kaadoin hänelle lisää kahvia. Sokeria hän ei käyttänyt. Kermaa kyllä reilusti. Venäläinen kun oli…

Hän kaivoi jostain Vermutti-pullon ja kaatoi siitä meille pienet, jos toisetkin. Siinä kahvin kanssa hieman juovuttiin ja hän haki valokuvia.

Tahtoi esitellä kuvia hänestä ja miehestään. Kysyin ”oletteko metsästäjiä”, kun miehesi poseeraa kiväärin kanssa? Marina nauroi ja sanoi, että mies oli ostanut postimyynnistä kiväärin ja oli olevinaan metsästäjä… Hän oli kuulemma käynyt Kuubassa ampumassa villiä lehmiä, ”wild cows”. ”Paskat, kivääri oli kotona”, sanoi Marina.

Olimme aika tuiterissa jo puolenpäivän aikaan ja siirryimme pihalle.

Olin onneni kukkuloilla, kun vanhempi nainen osoittaa mielenkiintoa nuorta vaihto-oppilasta kohtaan. Kuulimme poliisiautojen sireenejä, mutta siitä huolimatta laitoin käteni Marinan ruskettuneelle vatsalle. Hän ei vastustellut… Emme menneet pidemmälle. Käsi vatsalla oli minulle jo arpajaisvoitto.

Illalla poliisi tulivat kertomaan, että Marinan mies on pidätetty. Laitoimme molemmat kämmenet poskillemme ja huusimme, ”mitä hittoa?”

”Mitä Lee on tehnyt?” Marina kysyi uudestaan ja uudestaan. Otimme paukut Vermuttia …

 

maanantai, 20. maaliskuu 2017

Polvikipu

 

Alkoi pienellä kivistyksellä.

Hain kuitenkin vettä kaivosta ja ajattelin pestä myös porsaan, olinhan muutenkin jo menossa saunaan. Otin Uolevin syliini ylälauteelle ja siinä samassa iski kipu polveeni. Irvistin…

Uolevi katsoi minua huolestuneena, olinhan juuri hänen päähänsä hieronut shampoota … Silkki Leenaa … Siitä hän pitää, vaikka ei ole karvoja lain … hänellä.

Kännykästä oli akku loppu. Työnsin laturin Uolevin nenään. Ihme ja kumma akku lataantui ja sain soitetuksi 911. Siellä vastasi englannin kielellä miellyttävä rouva: ”How can I help you?”

Menin hämilleni, mutta sain sanotuksi: ”I have Evil on my knee” Rouva kysyi tarvitsenko manaajaa vai eutanasiaa? Yritin selittää, että olen porsaan kanssa saunassa ja sattuu, kun olen polvillani…

Hän yhdisti minut Mäntän terveyskeskukseen. Sieltä sanottiin, että ambulanssi hakee Uolevin heti ja teidät iltapäivällä…

Sitten muistan enää sanat ”atulat, perseen venytin ja Mika Jenytin …”

Ehkä näin unta tai olisin toivonut… Lääkäri katsoi polveani ja antoi diagnoosin: ”Tää on turvonnut ihan sikana”. Katsoin vastapäiseen seinään ja otin kulauksen vettä.

Joutuisin pahimmassa tapauksessa olemaan sairaalassa eläkeikääni asti, 65 vuotiaaksi. Näytin huolestuneelta, mutta peiton alla puristin kiveksiäni, etten huudahtaisi ilosta …

Jokainen aamu hakkasin polveani yöpöydän valaisimella, jotta saisin turvoksen (outo sana) pysyvän… Lampun pohjasta näin nimen ”Wirkkala”. Kai se on maa jostain Thaimaan läheltä? Hyvin kesti hakkaamista…

Vuodet  ja päivät vierivät  samaan tapaan: Aamiainen, lääkärikierros ja hymyilyä. Nokoset ja päivällinen, hymyilyä, päivällisen haukkuminen, nokoset, hymyilyä  ja ilta-ruoka, ja sen haukkuminen. Ja taas aamulla lampulla hakkaaminen…

Ollessani yli 30 vuotta sairaalassa, en enää sopeutunut yhteiskuntaan ja niinpä jouduin politiikkaan.

Mutta se on jo toinen juttu…

Miten Uoleville kävi? Saunapalvia, saunapalvia ….

keskiviikko, 8. maaliskuu 2017

Olen tälläinen

Tavallinen suomalainen vanhempi herrasmies. Ikää on jo kertynyt 82 vuotta. Vaimoni kuoli 3 vuotta sitten hiihto-onnettomuudessa, mutta ei siitä sen enempää. Häntä ei koskaan löydetty. Kansanhiihtoladulla …

Yhtenä iltana ovi-kello soi. Menin avaamaan. Itsensä esittelivät tv-lupatarkastajiksi. Kaksi sievää tummaa rouvaa, koreat romaaniasut päällä. Muistan ajatelleeni, että on se hienoa, kun mustalaisetkin ovat saaneet töitä.

Toinen kysyi ”saisinko vettä?” ja toinen tahtoi jotain hiilihapokasta. Kutsuin tietenkin sisälle. Halusivat pitää kengät jaloissaan…

Kysyin: ”Saisiko olla kahvia?”  Tuula huuteli eteisestä, että ”keitä vaan”… Takkien kanssa eteisessä pelas …

Mietin paljonko vettä laitetaan kolmelle? Kaksi desiä yhdelle, ja kolmelle voisi olla, vaikka se litranmitta? Ei Hitto… ei ole kahvia!!!! Kaappi on tyhjä…

Eteisestä tullessaan Tuula raotti hamettaan ja kysyi: ”Juhlamokkaa, Sheikinmokkaa vai Gefaliaa?” Valitsin Gefalian, koska sitä olen maistanut viimeksi 1970-luvulla. Täytyy myöntää, että vaikka oli tammikuun ensimmäinen viikko, niin Tuulan hameen alta pöllähti parvi kärpäsiä. Ei se mitään, kunhan eivät tortulle tule….

Tuula siinä innostui esittelemään hamettaan. Sen alta löytyi 15 kg Gefaliaa, Arto Sotavallan single Taivas kuin unta, VHS-videot ja 21 ” televisio. Sanoin Tuulalle, että olitkin hieman persevä, mutta voisit joskus vaihtaa alushousuja- tai hametta …

Tytöt, Tuula ja se toinen, ei se koskaan sanonut nimeään, tahtoivat laittaa tanssiksi. Soitin ensin Remua… ei … sitten Horttokaaloa ei. Tuula kysyi: olenko jostain 1930-luvulta? Sitten keksin laittaa Anneli Saria.

Tytöt alkoivat tanssimaan. Minä taputin käsiä ja nautin.

Kesken kaiken tytöille tuli kiire. Kai työt kutsuivat? Poistuvat takaovesta. Niin jäi hyvä mieli tytöistä. Eivät sitä tv-lupaakaan sitten kysyneet, kun niin hyvät kahvit keitin?

Siinä samassa soi taas ovikello. Siellä näkyi olevan kaksi Jehovan todistajaa.

Laitoin heti kahvit porisemaan….

 

Erkki 82 v

 

keskiviikko, 1. maaliskuu 2017

Bob Marley

Kuvahaun tulos

Mua koskettaa … olen aina tykännyt Bob Marleystä. Se oli Punk Rokkari jostain Hawaijilta tai Jamaicalta tai jostain.

Se kuoli jotain 1981, vähän ennen Kekkosta. Se laulo sitä ”No women no cry” biisiä. Se kerto yksinhuoltajaäidistä, mikä hukkas lapsensa supermarkettiin. Tosi koskettavaa. Onneks ne löysi toisensa 30 vuoden jälkeen. Lapsi oli lihatiskillä töissä … Tunsivat heti toisensa… Tosi koskettavaa….

Oli kait sillä Bobilla muitakin biisejä. Ne kertoi kaikki sen omasta elämästä tai muitten. Tosi koskettavaa….

Se soitti siinä bändissä: Wailers… valaat. Minusta se Kirkan äiti, se Muskakin soitti saman nimisessä bändissä. Muska and the Wailers (valaat)…. En oo ihan varma … kosketti kuitenkin …

Muskahan lauloi, että kirjoita ”postikorttiin”… oliskohan kirjoittanut Bob Marleylle? Nehän on ihan saman ikäiset tai jotain… Bob syntyi 1945 ja Muska 1952. Koskettaa tuollainen samankaltaisuus…

1965 Bob oli jo 20 vuotias, kun kuunteli The Beatlesia ja Muska 13 v. ja kuunteli Dannyä… Jotenkin koskettaa tuo …

Enää ei kirjoiteta postikorttiin. Ei lapset edes tiedä mikä postikortti on. Jotenkin koskettaa …

Tämän vaan halusin kertoa… Irmeli 63 v. Leppävaara…