kaksosista synnyin oikeasti ensin. Pullahdin siihen pedille. Sitten tuli sisko. Kätilö kun katsoi muualle niin ryömin takaisin kohtuun. Mukavaan lämpimään. Yrittivät sieltä sitten saada minua ulos. Kätilö sai kädestä kiinni, mutta otin jaloilla tukevan haara-asennon mahalaukun pohjasta ja umpisuolen juuresta. Kätilö ei saanut minua kiskottua ulos.

Pääni painoi virtsarakkoa ja käteni oli ulkona. Kätilö heitti yläfemmat. Näin kun virtsa lensi kaaressa. Elämäni ensimmäinen Golden Shower.

Olin välillä perätilassa ja välillä hanskalokerossa. Eivät saaneet kiinni, heh hee.... Olimme pattitilanteessa, ns. asemasotavaiheessa.

Tätä kesti kolme kuukautta. Äiti sai hyvää sairaalaruokaa ja minäkin pulskistuin. Painoin jo 13 kg, kun kuulin kirurgi Vaittisen sanovan, että ”Kait se on sitten keisarin leikkaus edessä”? Olin jo aika vanttera poika ja tiesin pystyväni vastustamaan ulosottoa, kuten vanhempanakin, mutta en tiennyt keisarista, vaikkakin Olavi Virtaa olin kuunnellut vatsan läpi.

Oloni tuntui jo tukalalta. Ilmanottoaukon edessä haisi paska ja musiikki oli aamusta iltaan Abbaa ja Frederikiä. Hirttäisin kohta itseni napanuoraan.

Kirurgin veitsi läpäisi kohdun seinän. Näin kun kirkas valo valaisi kohtuni, missä olin viettänyt mukavat 12 kuukautta. Luulin, että se on aurinko, mutta se olikin sairaalan katon 80 w loisteputkivalaisimet. Laitoin silmäni kiinni ja otin esiin ensimmäisellä uloskäynnillä käteen ottamani neulan ja langan. Ne olivat tallessa kohdun seinämässä.

Kirurgin veitsi kun eteni määrätietoisesti ovelta ikkunaa kohti, niin minä harsoin sisäpuolelta haavaa umpeen hajapistoin....

Kolme kertaa mentiin päästä päähän, kunnes jouduin luovuttamaan. Lanka loppui... ja tässä sitä nyt ollaan. Saivat ulos ... Kävelin saman tien sairaalan kahvilaan lämpimälle maidolle… pikkaisen vodkaa ja kahvilikööriä sekaan ….

Nim.merk. Ompelu kannattaa aina …