Nimeni on Ulpukka Kalske ja 1970-luvulla asuimme Tampereen Tammelassa pienessä puutalossa mieheni Kullervo Kalskeen kanssa Kullervonkadulla. Pieni pihapiiri piti sisällään vanhoja puutaloja ja useampia perheitä. Pieniä lapsia ei kuitenkaan ollut kuin naapurillamme. Heille oli siunaantunut 5 vuotta aiemmin pieni poika Taneli. Taneli oli yksinäinen ja oli kaipasi leikkikaveria.

Olin edellisenä marraskuun iltana kaatunut mieheni Kullervon kanssa liukkaalla kävelytiellä ja olin tulin silloin vahingossa raskaaksi. Tuona seuraavana elokuun sateisena päivänä olin viimeisilläni raskaana ja olin kaikille tietysti kertonut, että meille tulee kohta tyttö tai poika. Jos se on tyttö, niin se on Eveliina ja jos poika, niin Oskari. Taneli oli tietysti asian kuullut ja yhtenä päivänä Taneli soitti ovikelloamme.

Menin avaamaan ja Taneli katsoi suoraan silmiin ja kysyi: ”Pääseekö Eveliina tai Oskari jo ulos”? Häkellyin niin, että samassa lapsivesi tuli ja lyyhistyin eteisen lattialle. Olin jo kahdeksan senttiä auki ja Taneli komensi miehekkäästi: ”Työnnä!”

Lapsi tömähti eteisen lattialle ja Taneli huusi riemusta: ”Eveliina pääsi ulos”. Olin puolitajuttomana, mutta Taneli pani toimeksi. Hän puri napanuoran poikki ja ompeli sen kiinni eteisessä olleella Singerin poljettavalla ompelukoneella. Siinä samassa Taneli kaappasi Eveliinan mukaansa pihalle leikkimään.

Tunnin päästä olin jo taas tolpillani ja syönytkin jo nälissäni istukan. Ihan pannulla vaan käytin nopeasti, että sai väriä pintaan ja kermaa päälle, suola, pippuri. Säästin Kullervollekin palasin, että saa töistä tullessaan perunamuusia ja tuoretta istukkaa. Varmasti tykkää.

Taneli toi Eveliinan takaisin ja molemmat olivat yltä päältä kurassa. Leikkineet lätäkössä. Nappasin Eveliinan mukaani suihkuun ja siinä huomasin, että napanuora oli purressa jäänyt 15 cm liian pitkäksi. Muistutti ohutta ja pitkää kikkeliä. Siitä oli kyllä toisaalta erittäin hyvä kannatella lasta suihkussa ja napakahvasta oli apua myös vaipanvaihdossa. Napa jäi silleen.

Ei pitkästä navasta mitään haittaa ollut. Koulussa luulivat Eveliinaa hyvin kehittyneeksi hermafrodiitiksi, ja teini-iässä pojat kiusasivat, että ”ei tartte ainakaan puutteessa elää nääs” ja, että ”olikko eilen ittes kanssa nääs?”

Eveliina ei moisesta kiusaamisesta välittänyt, vaan meni ottamaan itselleen napalävistyksen. Eikä mitä tahansa neulaa, vaan sellaisen rautakaupasta saatavan ripustuskoukun. Se oli kuin kolmas käsi. Siinä kulkee kauppakassi mukavasti ja kädet jäävät vapaaksi.

Eveliinalla on jo omia lapsia, ja kuinka ollakaan kaikilla on napakahvat ☺

Nim.merk. Napanuoralla kävelijä