Alkoi pienellä kivistyksellä.

Hain kuitenkin vettä kaivosta ja ajattelin pestä myös porsaan, olinhan muutenkin jo menossa saunaan. Otin Uolevin syliini ylälauteelle ja siinä samassa iski kipu polveeni. Irvistin…

Uolevi katsoi minua huolestuneena, olinhan juuri hänen päähänsä hieronut shampoota … Silkki Leenaa … Siitä hän pitää, vaikka ei ole karvoja lain … hänellä.

Kännykästä oli akku loppu. Työnsin laturin Uolevin nenään. Ihme ja kumma akku lataantui ja sain soitetuksi 911. Siellä vastasi englannin kielellä miellyttävä rouva: ”How can I help you?”

Menin hämilleni, mutta sain sanotuksi: ”I have Evil on my knee” Rouva kysyi tarvitsenko manaajaa vai eutanasiaa? Yritin selittää, että olen porsaan kanssa saunassa ja sattuu, kun olen polvillani…

Hän yhdisti minut Mäntän terveyskeskukseen. Sieltä sanottiin, että ambulanssi hakee Uolevin heti ja teidät iltapäivällä…

Sitten muistan enää sanat ”atulat, perseen venytin ja Mika Jenytin …”

Ehkä näin unta tai olisin toivonut… Lääkäri katsoi polveani ja antoi diagnoosin: ”Tää on turvonnut ihan sikana”. Katsoin vastapäiseen seinään ja otin kulauksen vettä.

Joutuisin pahimmassa tapauksessa olemaan sairaalassa eläkeikääni asti, 65 vuotiaaksi. Näytin huolestuneelta, mutta peiton alla puristin kiveksiäni, etten huudahtaisi ilosta …

Jokainen aamu hakkasin polveani yöpöydän valaisimella, jotta saisin turvoksen (outo sana) pysyvän… Lampun pohjasta näin nimen ”Wirkkala”. Kai se on maa jostain Thaimaan läheltä? Hyvin kesti hakkaamista…

Vuodet  ja päivät vierivät  samaan tapaan: Aamiainen, lääkärikierros ja hymyilyä. Nokoset ja päivällinen, hymyilyä, päivällisen haukkuminen, nokoset, hymyilyä  ja ilta-ruoka, ja sen haukkuminen. Ja taas aamulla lampulla hakkaaminen…

Ollessani yli 30 vuotta sairaalassa, en enää sopeutunut yhteiskuntaan ja niinpä jouduin politiikkaan.

Mutta se on jo toinen juttu…

Miten Uoleville kävi? Saunapalvia, saunapalvia ….